Jaana Partanen on työstänyt vuosina 2000–2007 laajan Arjen alkemiaa -trilogian, jossa ihmisen elämänkaaren vaiheet saavat kullan- ja hopeanhohtoisen arvon ja merkityksen.

Avausosa Tuhkimo korostaa arjen arvokkuutta. Näyttelyn teokset käsittelevät lapsen syntymää ja varhaisia elinvuosia, perheyhteisön muutosta sekä erityisesti isän roolia. Toinen näyttelyosa, Ruusunen, puolestaan tutkii vanhenemista ja luopumisen teemaa. Keskiössä ovat vanhat naiset, joiden joukosta Partanen löytää hyvät haltijakummit - heidät, joilla on kyky jakaa kokemustaan ja viisauttaan lahjaksi muille. Kolmas ja viimeinen näyttelyosa, Oikea prinsessa, porautuu murrosikäisen tytön ja keski-ikäisen äidin suhteeseen. Myös siinä on kysymys muutoksesta, luopumisesta ja uuden löytämisestä.

Trilogian osat ovat syntyneet Partasen ja hänen kuvaamiensa henkilöiden vuorovaikutuksen tuloksena. Prosessi oli pitkä, hidas ja työläs. Videoteokset, joissa ihmishahmoja ei esiinny, luotaavat still-kuvien teemoja yleisemmällä tasolla. Samaan aikaan kun ihminen yksilönä työstää omaa selviytymistarinaansa, maailman suuret palaset rakentuvat ja romahtelevat kuten lasten palikkaleikeissä. Tuhon estetiikka on voimakkaasti läsnä.